keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Joyeux Noël à la Louis Vuitton







Kävin tänään katsomassa, mitä Louis Vuitton ehdottaa joulun toivelistoille. Aika monia hyviä ehdotuksia, täytyy sanoa! :)

Jos minulla olisi pieni tytär, ostaisin ehdottomasti hänelle tuon viimeisen kuvan pikkulaukun ensimmäiseksi design-laukuksi.

Itselleni toivoisin mon monogram -nimikoitua koteloa. Jospa sen motivoimana vihdoinkin onnistuisin matkustamaan järjestelmällisesti, liput, passi, voucher ja osoitteet samoissa kansissa :) Se toisi myös ehdottomasti ripauksen luksusta lentomatkustamiseen, josta se on melko perusteellisesti muuten onnistuttu karsimaan..

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kauluksista kiinni






Yksi viimeaikaisista muotiobsessioistani on kaulukset. Muistan mieten pienenä äiti halusi usein juhliin pukea mekkoni päälle pitsiset irtokaulukset, joita en voinut sietää. Ja kuinkas kävikään, nythän niiden jujun vasta ymmärtää! :)

Löysin viime tammikuussa Pariisista Majen alerekeistä mustan ohuen trikoopaidan, jossa on valkoiset pyöristetyt kaulukset -tuohon Alexa Chung -signature-tyyliin -. Olen alkanut käyttää sitä vasta nyt ja se on ihana!

H&M:n syysmallistossa on helmikoristellut irtokaulukset, mutta en tiedä olenko niiden suhteen liian aikaisessa vai myöhässä, en ole vielä onnistunut näkemään niitä myymälöissä. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti saada ne haltuuni! Käyttäisin niitä valkoisen kauluspaidan päällä, mutta myös paljasta ihoa vasten, perinteisen helminauhan korvikkeena.

Kuvat: Studded Hearts & Google

maanantai 26. syyskuuta 2011

Maanantai blues


Päätin mahduttaa maanantai-aamuun ajatuksella tehdyn aamiaisen Madeleine Peyrouxin musiikilla höystettynä, jotta päivästä tuli tavallista parempi. Ehkä juuri näistä kahdesta syystä en onnistunut kuitenkaan välttämään kiirettä ja kiskaisin vauhdissa päälleni House of Dagmarin luottoneulemekkoni ja ensimmäisenä käteen osuneet Wolfordit.

Viiskulman pysäkille juostessani jouduin vilkuilemaan sääriäni muutamaankin kertaan, vahvistaakseni päivänvalossa tekemäni näköhavainnon: päälle ei ollut osuneet mikään pari ehkä noin kymmenistä mustista sukista, vaan ne ainoat omistamani tummansiniset.

Sekunnin murto-osan kestänään oh no -vaiheen jälkeen kuitenkin tajusin, että tummansininen oli juuri se, mitä tarvitsin mustien nilkkureiden ja mustan neuleen sekä takin helman väriin. Ja mikä parasta, väri vei fiilikset Pariisiin, missä tummansinistä näkee tietyissä kortteleissa usein yhdistettynä taidokkaasti mustaan.

Ihana arkinen vahinko olikin tähänastisen päivän paras piristys! Jee, illalla vara -navy blue -parin ostoksille! :)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Päivien kimallus





Mitä vähemmän aikaa aurinko enää päivisin jaksaa säteillä, sitä enemmän säihkettä alan hakea ympärilleni muista asioista. Ja vaatekaapista on helppo aloittaa :) tein kuvalistauksen omista kimaltavista lempivaatteistani ja asusteista. Osa on jo vuosia vanhoja, jotkut tämän syksyn täydennyksiä.
Zarasta muutama viikko sitten löytynyt jakku on täydellinen face lift -peruspikkumustalle.

Burberryn juhlavaa takkia tulee käytettyä aivan liian vähän, mutta ihanaa että niitä harvoja ja valittuja hetkiä varten se on olemassa!
Filippa K:n, Topshopin, Vincen ja Zaran kimaltavia neuleita käytän sitäkin enemmän.

Michael Korsin pikkusinisen yhtäaikaa hillity ja samalla rouhea fiilis vei kortin mennessään pari viikkoa sitten.
Anya Hindmarchin, Zaran ja Accessorizen kimallelaukut ovat aina hyvä vaihtoehto, kun asu kaipaa sitä jotakin.
Kuten cocktail-sormuskin.
Kuusi vuotta sitten Pariisista hankittu Aridza Brossin huivi yhdistyy moneen muistoon ja rakkaaseen paikkaan.
Samoin Ranskan-reissuilta kotiuteneet Vanessa Brunon shopperit.
Ja tietenkin, kaikkialla mukana kulkeva, kaiken tarpeellisen sisältävä meikkipussi <3

Henkilökuvat: Studded Hearts, Knightcat, Let me in.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Takaisin kouluun?


Muistaakseni mietin samaa kysymystä keväällä, mutta tässä se on taas: Miten sellaisina päivinä, kun tarvitsee kaupungille mukaan kaikki mahdolliset työvälineet läppäristä lähtien, voi kuljettaa ne ilman iltapäivällä iskevää niska/käsivarsikipua.

Käsissä on usein paljon muutakin, joten tarvitsen olalla kulkevan laukun. Muodoltaan väljät ja materiaaliltaan pehmeät Celinen tote tai LV:n iso Neverfull eivät ainakaan ole sopineet käyttötarkoitukseen ja Chanelin 2.55:n ei mahdu Macin jälkeen enää juurikaan muuta.

Tässä saattaisi olla taas yksi hyvä syy sijoittaa Mulberryn Polly Push Lockiin :) Tai miksei jopa Olsenin kaksosten The Row -merkin repputyyliin. Koulussa jokainen syyslukukausi alkoi uudella koululaukulla, eikö työsyksykin voisi lähteä vauhtiin samalla, hyväksi havaitulla perinteellä? :)

tiistai 20. syyskuuta 2011

Vesi jota odotan


Yksi ranskalaisista -klassista pariisitartyylin koulukuntaa edustavista- suosikkisuunnittelijoistani on Vanessa Bruno. Viime aikoina Bruno on tehnyt yhteistyötä yhden pariisitartyylin tärkeimmän Hollywood-lähettilään, Kate Bosworthin, kanssa. Kate esiintyy hypnoottisessa Lov-filmissä, joka pyörii ainakin parhaillaan Vanessa Brunon kotisivuilla.

Toinen kiinnostava yhteistyö on Brunon Biothermille suunnittelema L'Eau -tuoksu. En automaattisesti usko muotisuunnittelijatuoksuihin, mutta toisaalta esim. Lolita Lempickan ja Victor&Rolfin tuoksut ovat vuodesta toiseen lempituoksujeni joukossa. Uskon myös niin paljon Vanessa Brunon selkeään ja puhtaaseen tyyliin, että odotan tätä tuoksua todella paljon!

Brunon itsensä mukaan se tuoksuu siltä "kuin kävelisi aikaisena kesäaamuna tuoksuvan puutarhan läpi". Eipä voisi kuulostaa enää paremmalta kaikkia tulevia aikaisia syysaamuja ajatellen! :)

maanantai 19. syyskuuta 2011

Korkokenkäsukat





Olen koittanut muodostaa mielipidettä korkokenkien ja nilkkasukkien yhdistelmään. En ole tuollaisen sukat makkaralla -tyylin suurimpia faneja (ja nyt ei puhuta Marimekon ihanista laseista ;), mutta etenkin nilkkaremmillisten kenkien kanssa hyvin istuvat sukat, joissa voisi olla hiukan kimaltavaa neulosta, pyörivät mielessä. Kuvaukseen sopivia sukkia olen nähnyt ainakin Lillyssä ja Gaudetessa.

Yksi sukat&sandaletit -kuva-analyysin oivalluksista on ollut se, että tärkeintä tyylissä on, että hameen/shortsien helma on riittävän lyhyt. Siispä säärtä, polvea ja reidenkin reunaa pitää näkyä muuten jalat näyttävät helposti armottomasti todellista lyhyemmiltä.

Kuvat: Holley Maher, Carolines Mode, Google

perjantai 16. syyskuuta 2011

Parka-aikoja odotellessa





Tässä se uusi talviparkani, josta vähän aikaa sitten mainitsin. Mietin pitkään oliivinvihreän ja mustan välillä, mutta musta oli selkeästi enemmän oman tyylini näköinen. Ja ainahan siihen voi yhdistää oliivinvihreän huivin :D

Aina välillä tulee halu olla sellainen rento boho-tyyppi, joka käyttää oliivinvihreitä parkoja, pillifarkkuja, biker bootseja ja Alexander Wangin laukkuja, ellei sitten pelkkää canvaskassia. Mutta yleensä viimeistään kaverit palauttavat ruotuun toteamalla, että "sä nyt olet vaan se lady, pidä se!"

Oli miten oli, tämä Korkeavuorenkadun Maranellon ikkunasta minua kutsunut takki on Modströmin. Irrotettavan hupun reuna on sopivan jäykkä, joten sen saa vedettyä hyvin pään suojaksi. Takissa on lämmin toppavuori ja silti se tuntui päällä sopivan sirolta.

Tässä vielä muutama parkafiiliskuva maailmalta. Jos tulossa on mitään vastaavaa kuin viime tai sitä edellinen talvi olivat, luulen että mukavuuden- ja lämmönhaluissani tämä parka ulkoilee ja paljon!



tiistai 13. syyskuuta 2011

Punaa puserossa




Vähän lisää punaista syksyyn :) Yksi uusista lempivaatteistani on tämä Weekdayn unelman ohut sifonkipusero. Joku noissa kirkkaissa vaatteissa alkoi kiinnostaa jo kesällä ja nähtävästi sama meno jatkuu ainakin jossakin määrin edelleen.

Punaisen sävy on enemmän oranssi kuin kirkas punainen, joten käy blondillekin. Useimmiten yhdistän sen mustaan kynähameeseenkin, mutta helmat hulmuten se toimii rennommin farkkushortsienkin kanssa.

Jotain punaista


Huomaan katselevani nyt monia viininpunaisia asioita. Ennen kaikkea asusteissa, mutta myös kosmetiikassa (ja tietenkin myös täyteläisissä punaviineissä :).

Pari viikkoa sitten ihailin erään tuttavani kynsiä, joissa oli paras viininpunainen sävy, jonka olen koskaan nähnyt. Sellainen, jossa on hienostuneen tyylikkäästi sitä jotakin. Kyseisissä kynsissä oli CND:n Shellac -geelilakkaus. Sävyn nimi oli Decadence. Täydellinen väri, täydellinen nimi!

Juuri nyt omissa kynsissäni on ranskalaiset geelimanikyyri, joten tuota decadencea en valitettavasti pääse testaamaan. Toivottavasti jostain tavallisesta kynsilakasta löytyisi pian joku vastaava sävy! Vinkkejä otetaan vastaan! :)