tiistai 18. toukokuuta 2010

Pariisin lapset















Taas yksi asia, jota kaipaan Pariisista - lapset (!) En siinä mielessä, etteikö ranskalaisten lasten totaalisen vapaan kasvatuksen tulokset monesti ärsyttäisi, mutta ihan vain tuon klassisen, vähän nostalgisen tyylin takia.

Eilen kävelin Stokkan lastenosaston läpi ja huomasin taas, että miten vaikeaa pienten lasten vanhemmilla on löytää kaupoista mitään muuta kuin karkkivärisiä tai "söpöjä" lastenvaatteita.

Onneksi kaveripiirissä on mahtavia esimerkkejä siitä, että kyllä lapsellakin on oikeus tyyliin ja esimerkiksi pikku-Converseihin :)

Kevättalvella näin Tarkk'ampujankadun sporapysäkillä ihastuttavan tyylikkään nuoren, ehkä 2-vuotiaan neidin, joka oli pukeutunut musteensiniseen, pohjepituiseen villakangastakkiin sekä valkoiseen, muhkeaan villapipoon ja -kaulaliinaan. Chic!

Viikonloppuna taas juttelin vaatekaupassa pitkät pätkät vähän California boho -tyylisesti pukeutuneen , ehkä kuusi-vuotiaan tulevan tyylitaiturin kanssa. Tai no, tulevan ja tulevan. Sain todella asiantuntevia vinkkejä kenkien värin valintaan. En nimittäin osannut päättää minkä väriset ottaisin ja lapsen suusta kuullut totuudet olivat tällä kertaa todellakin osuvia.

"Tuon mekon kanssa kannattaisi ottaa nuo siniset, mutta jos aiot käyttää vaaleampia asuja, nuo beiget-ovat paremmat. Mustat taas ovat aina hyvät." Aivan mahtavaa! Harvoin nimittäin kenenkään lapsen kanssa tuntuu pääsevän noin samoille aaltopituuksille.

Ranskan Voguen lastenliite pitäisi ehdottomasti liittää mukaan äitiyspakkaukseen ja toivoa, että löytyy vielä muutama rohkea yrittäjä perustamaan pari tyylikästä, mutta järkevän hintaista lasten putiikkia, sellaista, joissa aikuinenkin fashionista viihtyisi :)

P.S. Otin onneksi sekä mustat että beiget Filippa K:n kengät, koska lesti ja tyyli olivat mielettömät ja olin kaiken lisäksi huutavassa kesäkorkkareiden puutteessa. Ja täydellisten kenkien löytäminen on sitä paitsi melkein yhtä vaikeaa, kuin täydellisen miehen tapaaminen.

Testasin mustat samana iltana, pitkällä kaupunkikierroksella sekä tanssilattialla ja olo oli kymmenen sentin korkeudessa yhtä mukava kuin pelkät kotisukat jalassa - mutta aika paljon viehättävämpi ja itsevarmempi ;)


4 kommenttia:

  1. Ihanasti on lapset puettu kuvissa. Ja totta on että muunlaisia vaatteita on vaikea löytää, tai sitten ovat sen verran kovissa hinnoissa ettei niitä ole järkeä ostaa. Mutta kyllä sitä jotain kivoja vaatteita silti löytyy, vaikka enemmänkin voisi löytyä nimenomaan sellaisia klassia, kauniita vaatteita.
    Ainoa asia usein vaan on, että jos lapset itse saavat valita vaatteensa, on ne juurikin niitä ylikirjavia, ylisöpöjä hörhelöitä, ja usein niin kamalissa väriyhdistelmissä ettei mitään järkeä.;) Näin ainakin tuttavien perheissä, omat tytöt ovat vielä niin pieniä, että äiti saa vielä määrätä.

    VastaaPoista
  2. En tosiaan tullut ajatelleeksi, että lapsethan tykkäävät aina niistä väreistä ja siinä iässä kun pukeutumisesta alkaa tulla iso juttu, niin varmaan niitä sateenkaariasuja ei voi vaan välttää :)

    Onkohan muuten lastenohjelmilla tekemistä asian kanssa..nykyään kaikki, mitä olen sattunut näkemään, ovat tosi värikkäitä, sekavia ja hektisiä..

    Muistan että itse rakastin pienenä kaikkia nostalgia-sarjoja, tyyliin Pieni talo preerialla, L.M Montgomeryn kirjoista tehdyt tv-sarjat ja sellainen ihana ruotsalainen sarja, josta en muista muuta kuin ihanasti pukeutuneen ikäiseni pikkutytön ja valkoisen, soikean kiven, joka oli tosi tärkeä sille tytölle :) tai elokuvia, kuten Lumikuningatar, jossa oli ihan huikean ihana puvustus ja lavastus!

    Mutta kiva kuulla, että Suomestakin sentään löytyy kivoja lasten vaatteita ja ainakin mainoskuvista päätellen Zaran lasten osastolta löytyy varmaan vaikka mitä ihanaa! :)

    VastaaPoista
  3. Olen pakon edessä tehnyt kaksi linjapäätöstä poikieni (8 ja kohta 7) pukeutumisen suhteen:
    1. Niin ihanaa kuin olisikin ulkoiluttaa tyylikkäästi ja laadukkaasti puettuja pikkumiehiä, heillä pitää saada olla itsellään päätösvaltaa. Pienet lapset eivät muuten saa päätää juuri mistään, joten kunhan pukeutuvat sään ja tilanteen mukaisesti, saavat valita kaapista päällensä mitä haluavat. Kun riemunkirjavat örkkivaatteet kirvelevät silmiäni, muistutan itselleni, että lapseni eivät ole asusteitani. ;-)
    2) Kun nyt tämä vapaus on heille suotu, he saavat enimmäkseen itse valita vaatteensa myös kaupasta/kuvastoista. Eivätpähän voi sitten valittaa minulle, että olen valinnut väärin!

    Olen ollut huomaavinani, että valinnanvapaus on kehittänyt lasteni vaatesilmää. Eräänkin kerran esikoinen katsoi housujen saumojen värin ja valitsi siihen sopivan paidan.

    VastaaPoista
  4. No noinhan se varmaan käytännössä menee ja kuuluu varmaankin jotenkin lasten kasvamiseen, että vaatteet pitää tietyssä vaiheessa saada valita itse :)

    Mutta ihan mahtava toi housunsaumajuttu, siellä on selkeästi kasvamassa todellinen pikku tyyliniekka! :)

    VastaaPoista